Olen tohtoriopintojani
geotieteissä aloittava vastavalmistunut filosofian maisteri Helsingin
yliopistosta. Luin pääaineenani geologiaa, tuota kivimiesten rakastamaa
tiedettä. Geologia eli oppi maasta tutkii kivien lisäksi myös monia muita
ilmiöitä ja lainalaisuuksia lähiympäristöstämme aina avaruuden syövereihin. Aloitin
opintoni maantieteellä vuonna 2009, mutta huomasin pian, että se mikä lukiossa
mielletään luonnonmaantieteeksi (silloinen lempiaineeni), olikin oikeastaan
geologiaa. Minulla ei ole mitään maantieteilijöitä tai maantiedettä vastaan,
päinvastoin maantieteilijät ovat tosi mukavaa porukkaa. Ei vain ollut
mielestäni hohdokasta kuluttaa suurinta osaa opiskelusta karttojen rustaamiseen
tai pohtia täsmälleen oikeanlaisen pohjoisnuolen metafyysistä merkitystä osana
hyvää kartografista etikettiä. Ennemmin koen tärkeäksi korostaa kysymystä miksi. Toki kartografia on myös
geologisten (ja fysikokemiallisten) ilmiöiden laajuuden ja toistensa välisten
yhteyksien selittäjänä mitä mainioin työkalu. Geologia kuitenkin tutkii tarkemmin myös
mikromittakaavan ilmiöitä ja kykenee monisyisesti yhdistämään ne globaaliin
kontekstiin. Geologia myös nojautuu ehkä vahvemmin biologiaan sekä koviin
tieteisiin kuten fysiikkaan ja kemiaan.
 |
| Kivityyppi ominaisessa ympäristössään (yhdessä niistä) |
Yhä edelleen geologia on tiede, josta tiedetään vähän
jos mitään kivenpölyisten työkammioiden uumenien ulkopuolella. Yleensä geologia ja maantiede
sekoitetaan poikkeuksetta toisiinsa, olkoonkin se osin oikeutettua tutkimuskohteiden
samankaltaisuuden takia. Pyrinkin blogissani purkamaan ajatuksiani niin geologian
opiskelusta, geologiasta tieteenalana ja siitä mitä tohtoriksi opiskelu
geotieteiden parissa oikeastaan tarkoittaa. Tulen päivittämään blogiani
säännöllisen epäsäännöllisesti.
